Omnibus-direktiivi tuo uusia tuotteiden alennusmyyntihinnoitteluun liittyviä vaatimuksia yrityksille. Direktiivi lisää verkkokaupan läpinäkyvyyttä ja helpottaa hintavertailua, sillä sen voimaantulon jälkeen esimerkiksi tuotteen hintahistoria tulee ilmoittaa alennetun hinnan rinnalla.
KETÄ DIREKTIIVI KOSKEE?
Omnibus-direktiivi koskee kaikkia Euroopan Unionin alueella toimivia B2C-verkkokauppaa harjoittavia yrityksiä sekä digitaalisia palveluja kuluttajille tarjoavia yrityksiä.
MILLOIN MUUTOSTEN TULEE NÄKYÄ VERKKOKAUPOISSA?
EU:n puolelta Omnibus-direktiivi annettiin jo useampi vuosi sitten. Säännöksen voimaantulon päivämäärä on 1.1.2023, jolloin yritysten on siis viimeistään alettava toimia Omnibus-direktiivin vaatimusten mukaisesti. EU:n jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää erilaisia paikallisia sääntöjä direktiivin sisällä.
ALENNUSHINTAISTEN TUOTTEIDEN HINTAHISTORIA
Direktiivin mukaan jatkossa kuluttajille on alennus- tai tarjoushinnan ohella kerrottava myös alin hinta, jolla tuotetta on myyty kampanjaa edeltävien 30 päivän aikana. Verkkokaupassa alennushintaisen tuotteen viimeisen 30 päivän hintahistoria on siis esitettävä tuotesivulla.
MITÄ VAATIMUS EI KOSKE?
- Vaatimus ei koske alennuksia, jotka on kohdistettu rajatulle kuluttajajoukolle, kuten kanta-asiakkaille. Jos taas esimerkiksi alennus on yleisesti saatavilla verkkokaupassa, täytyy alin aiempi hinta kertoa.
- Enintään 60 päivän pituisissa alennuskampanjoissa tietoa alimmasta aiemmasta hinnasta ei tarvitse päivittää kesken kampanjan, vaikka hintaa madallettaisiin entisestään.
- Aiempaa alinta hintaa ei tarvitse esittää nopeasti pilaantuvien elintarvikkeiden yhteydessä, eli niiden ruokatuotteiden osalta, jotka säilyvät myyntikelpoisina alle 30 päivää. Ohjeistus muiden nopeasti myyntikelvottomiksi menevien tuotteiden osalta ei ole vielä selvillä.
- Direktiivi jättää avoimeksi useita asioita, joihin edelleen odotetaan Suomen paikallisia linjauksia. Avoimena on esimerkiksi se, mitä alimmalla hinnalla tarkoitetaan: ilmoitetaanko alimpana hintana tuotteen alin ns. normaalihinta vai todellinen alin hinta, joka on saattanut olla alhainen vain siksi, että tuote on ollut mukana tarjouskampanjassa viimeisen 30 päivän aikana. Kysymysmerkkinä on edelleen myös, että miten toimitaan pakettitarjouksien yhteydessä, joissa hintaan voi vaikuttaa esimerkiksi ostettavien tuotteiden lukumäärä tai ostoksen loppusumma.
MUITA DIREKTIIVIN TUOMIA MUUTOKSIA
HAKUTULOKSET: Verkkokauppayritysten on kerrottava asiakkaille tärkeimmistä kriteereistä, jotka määrittävät hakutuloksissa listattujen tarjousten sijoituksen: mm. ovatko tarjoukset sijoittuneet hinnan, luokituksen vai eri kriteerien yhdistelmän perusteella. Mikäli hakutulosten sijoitukset perustuvat kauppiailta tai tavarantoimittajilta saatuihin maksuihin, siitä on ilmoitettava selkeästi kuluttajille.
ARVOSTELUJEN AITOUS: Jos verkkokauppa tarjoaa pääsyn kuluttajien tekemiin tuotearvosteluihin, yrityksen on ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin varmistaakseen, että nämä arvostelut ovat aitoja. Esimerkiksi tarkastuksia olisi tehtävä sen varmistamiseksi, että vain kuluttajat, jotka ovat ostaneet tai käyttäneet tavaroita tai palveluja, voivat jättää arvion. Kauppiaiden tulee kertoa asiakkaille, miten he varmistavat, että arvostelut tulevat aidoilta asiakkailta.
HINNOITTELU ALGORITMILLA: Verkkokauppayritykset käyttävät algoritmeja tunnistaakseen, mitkä heidän tuotteistaan tai palveluistaan olisi kuluttajalle mahdollisesti mielenkiintoisia. Yritykset saattavat nostaa tavaroiden tai palvelujen hintoja kuluttajan ostohistorian tai vierailtujen verkkosivujen perusteella. Jatkossa kauppiaiden on ilmoitettava kuluttajille aina, jos tuotteen hinta on määritelty yksilöllisesti automaattisen päätöksenteon perusteella. Tällä varmistetaan, että kuluttajat tiedostavat riskin, että hintaa on nostettu nimenomaan heitä varten.
TUOTTEEN ULKOASULLA HARHAANJOHTAMINEN: Monessa maassa ei saa lähtökohtaisesti myydä tai markkinoida tuotteita, joilla on sama pakkaus tai jotka ovat ulkoasultaan hyvin samanlaisia – näin esitetään tuotteiden olevan keskenään samoja, vaikka todellisuudessa ne poikkeavat toisistaan merkittävästi.
ILMAISET PALVELUT: Kuluttajat käyttävät erilaisia ilmaisia palveluita, joita kauppiaat tarjoavat vastineeksi kuluttajan henkilötiedoista, jolloin palvelut eivät todellisuudessa ole ilmaisia. EU:n kuluttajansuojalainsäädäntö koskee vain maksullisia palveluita, ei ilmaisia palveluja. Omnibus-direktiivin tullessa voimaan EU:n kuluttajansuojaoikeudet koskevat myös näitä ilmaisia palveluja ja kuluttajat saavat oikeuden irtisanoa sopimuksen 14 päivän kuluessa ilman erityistä syytä. “Ilmaisten” palvelujen tarjoajien on annettava selkeät tiedot palvelun pääominaisuuksista, sopimuksen kestosta ja irtisanomisen ehdoista.
LISÄÄ LÄPINÄKYVYYTTÄ
EU:n Omnibus-direktiivin tarkoitus on saada B2C-yritykset tekemään hinnoittelusta läpinäkyvämpää asiakkaille. Yritysten vastuullisuutta eivät kuitenkaan aja pelkät lainsäädännön muutokset, vaan myös asiakkaat ovat jatkuvasti kiinnostuneempia yritysten toiminnan eettisyydestä ja vaativat läpinäkyvyyttä.
Monille verkkokauppasivustojen tuotesivuille on tuotu hintavertailusivustoilta tuttu toiminto, jolla esitetään tuotteen koko hintahistoria. Näin asiakkaalle annetaan avoimesti mahdollisuus seurata hintakehitystä verkkokaupassa ja arvioida, milloin tuote on hänelle sopivan hintainen.
Jos verkkokauppiaan strategiana on kilpailla hinnalla, voi hinnan historiatiedoista luoda myös kattavan hintavertailutyökalun tarjoamalla tuotteen markkinahinnan vertailukohteeksi. Näin asiakas voi varmistaa, että tuotteen hinta on halvin tai vähintäänkin kilpailukykyinen.
Lähdetiedot: